Yö metsokojussa
Kuvat ja teksti: Anna Välimäki
Herään vaimeaan naksutteluun kolmen aikaan aamuyöllä. Kömmin makuupussista ylös mahdollisimman äänettömästi ja kurkistan ikkunasta ulos. On vielä pimeää, mutta tarkkaan katsoen näen tumman hahmon liikkumassa puiden siimeksessä. Metson soidin on alkanut.
Metsokukot aloittavat soitimen usein keskellä yötä, jolloin valoa on vähän ja kuvausolosuhteet haastavat.
Olen viettänyt yöni metsokojussa keskellä kaunista, kumpuilevaa mäntykangasta. Tai itse asiassa tämä on jo kolmas yöni täällä, mutta aiempina öinä en ole onnistunut näkemään tätä upeaa ja uljasta havumetsien kuningasta. Mutta nyt onneni on kääntynyt.
Illalla valmiiksi laittamani kuvausvälineistö odottaa jo valmiudessa, kun asetun istumaan kameran ääreen. Toimin niin hiljaa kuin mahdollista, jotta lintu ei häiriintyisi läsnäolostani. Tässä nykyteknologiasta on iso apu, kun pystyn kuvaamaan täysin äänettömästi. Valoa on vielä vähän, mutta säädän ISO-arvot tappiin ja toivon että lintu pysähtyy sen verran, että saan jonkun terävän ruudun taltioitua. Pikkuhiljaa valo lisääntyy ja kuvausolosuhteet paranevat. Kuin kilpaa auringon kanssa metsokukko intoutuu soidinhurmoksen vietäväksi.
Metson soidinmenot ovat upea kokemus ja äänimaailma ainutlaatuinen. Metsokukko tepsuttelee ympäri kukkulaa ja intoutuu aika ajoin pieniin hyppyihin ja pyrähdyksiin. Pyrstö leveänä ja voimakkaasti naksutellen se pyrkii kaikin keinoin vakuuttamaan kilpailijat ja naaraat omasta paremmuudestaan. Kuulen naksuttelua myös kauempaa muilta kukkuloilta, kaikki alueen metsot ovat saapuneet mittelemään kovimman tittelistä. Yhtäkkiä lintu ottaa spurtin kojuni edestä ja säntää rinnettä alas. Kahden soidinkummun välissä se ottaa yhteen toisen metson kanssa ja siinä kyllä metsä raikaa. Kuvausvälineistöni ei taivu taistelutilanteeseen asti enkä voi vaihtaa kuvausaukkoa kesken aamun, mutta vautsi mikä kokemus!
Vaikka metson soidin on usein rauhallisempi kuin teeren soidin, niin hyppyjä ja jopa tappeluita on mahdollista päästä kuvaamaan.
Metson soidin on haastava aihe, mutta itselleni se vaan lisää sen kiinnostavuutta. Toisin kuin esim. teeren soitimella, metsojen soidinreviirit ovat isoja ja linnut liikkuvat varsinkin alku soitimella laajallakin alueella. Tästä syystä kuvauskojun asemointi on välillä haastavaa ja vaatii jatkuvaa alueen ja tilanteen tarkkailua. Koju pitäisi saada hyville kuvausholleille kuitenkaan tinkimättä yhtään siitä, etteivät linnut häiriinny kuvaajan läsnäolosta.
Yksi metson kuvauspaikoistamme sijaitsee mäntymetsässä kauniissa kumpumaisemassa.
Tässä yksi syy miksi menemme kojuun jo illalla. Linnut tulevat soidinalueen puihin jo illalla ruokailemaan ja nukkumaan ja lennähtävät sieltä aamun hämärässä alas soimaan. Soitimen edetessä homma kiihtyy ja soidinreviirit tiivistyvät kohti soidinkeskusta. Tällöin soidinmenot alkavat usein jo illalla ja silloin on mahdollista kuvata lintuja melkein läpi yön. Myös koppelot alkavat hakeutua soidinkeskuksen laitamille tarkistamaan, kuka on tämän vuoden kovin kukko. Lopulta jäljellä on vain vahvin voittaja ja palkinto, mahdollisuus jatkaa sukua.
Tutustu metsokojuihimme tästä!
Metsokojussa vietetään koko yö ja siksi kaikki kojumme ovat virallisesti 1 hengen kojuja, jossa nukkuminen tapahtuu lattialla. Kaikissa kojuissa on useampi kuvausaukko, istuin, makuupussi ja tyyny, geelilämmitysvarusteet sekä wc-istuin. Oman makuupussin voi halutessaan tuoda mukanaan, mutta se ei ole välttämätön.