Revontulitalvi tulossa, oletko valmis?

Revontuliaktiivisuus on tällä kaudella erittäin voimakasta, joten niiden kuvaamiseen kannattaa nyt satsata. Alla luontokuvaaja Anna Välimäen vinkkejä niiden kuvaamiseen.

Revontulet syntyvät, kun auringosta lähteneet elektronihiukkaset, joita myös aurinkotuuleksi kutsutaan, päätyvät Maan ilmakehään, jossa ne törmäävät happi- ja typpiatomeihin. Näin syntyy valona purkautuvaa energiaa. Koska aurinkotuulen hiukkaset ovat sähköisesti varautuneita, ne ajautuvat Maan magneettikentän napojen läheisyyteen. Tästä syystä revontulia näkyy pääasiassa vain pohjoisilla ja eteläisillä leveysasteilla.

Revontulien seuraamiseen ja ennustamiseen on olemassa erilaisia sovelluksia sekä esim. Facebook-ryhmiä. Näiden seuraamisesta on apua, jos haluaa olla kartalla siitä, milloin seuraava revontulimyrsky olisi tulossa.

Revontulien näkemiseen ja kuvaamiseen tarvitaan kirkas taivas, jotta ne ylipäänsä näkyvät. Tämä aiheuttaakin jo ensimmäisen haasteen, koska kirkkaita öitä ei ole jatkuvasti tarjolla.

Parhaiten revontulia pystyy bongaamaan Pohjois-Suomessa ja Kuusamon korkeudella todennäköisyys on jo hyvä. Yleensä revontulet näkyvät pohjoistaivaalla, mutta jos kyseessä on todella voimakkaat revontulet voivat ne siirtyä suoraan päänyläpuolelle tai jopa etelätaivaalle. Tämä kannattaa ottaa huomioon kuvauspaikkaa valitessa.

Kuvauspaikkaa valitessa kannattaa ottaa huomioon myös valosaaste. Parhaiten revontulet näkyvät siellä, missä ei ole ihmisen asentamia keinovaloja häiritsemässä. Yleensä parhaat revontulet näkyvät pimeän tulosta alkuyöhön asti.

Revontulien kuvaamiseen tarvitaan kamera, valovoimainen laajakulmaobjektiivi sekä jalusta. Jalustan käyttö on yökuvauksessa aika lailla pakollista, jos mielii saada tarkkoja kuvia. Kannattaa lisäksi ottaa käyttöön 2 sekunnin vitka tai kaukolaukaisin, jotta kamera ei tärähdä laukaisinnappia painaessa.

Revontulien kuvaaminen tapahtuu kameran manuaaliasetuksilla, eli sinun tulee itse hallita suljinaikaa, aukkoa sekä ISO-arvoa. Suosittelen kuvaamaan RAW-tiedostoja, jotta saat kaiken irti kuvien jälkikäsittelystä.

Aseta siis kamera jalustalle ja hae asetukset kohdalleen alta löytyvien vinkkien avulla.

Aukko:

Valitse objektiivista suurin mahdollinen käytettävä aukko (eli pienin f-luku). Näin saamme maksimaalisen valovoiman käyttöön, joka tulee tarpeeseen yökuvauksessa. Se voi olla objektiivista riippuen esim. f/1.4-f/2.8.

Suljinaika:

Yökuvauksessa suljinajat ovat pitkiä ja tästä syystä en suosittele kuvaamaan käsivaralta. Suljinaika valitaan aina revontulien aktiivisuuden mukaan, eli mitä liikkuvammat revontulet sitä lyhyempi suljinaika, jotta niiden liike saadaan taltioitua kuvaan. Jos taivaalla on vain paikallaan oleva revontulikaari, niin silloin valotus voi olla pidempi. Yleensä suljinaika on jotain 1-15sek välillä. Tähtiä kuvatessa vielä tätäkin pidempi. 

ISO-arvo:

ISO-arvon nosto on perusteltua, kun kuvataan pimeissä olosuhteissa. Siihen, kuinka paljon voit sitä nostaa, vaikuttaa se, kuinka hyvin kamerarunkosi kestää kohinaa. Uusimmissa kameramalleissa kohinansieto on huomattavasti parempaa kuin vanhoissa kameroissa, joissa raja voi tulla vastaan hyvinkin nopeasti. Myös kuu vaikuttaa paljon ISO-arvoon. Talvella täydenkuun aikaan voi yölläkin kuvata välillä ISO 100:lla. Yleensä ISO-arvo pyörii kuitenkin revontulikuvauksessa 800-3200 välillä, joskus korkeammallakin.

Tarkennus:

Uusimmissa peilittömissä kameroissa automaattitarkennus toimii hyvin myös pimeässä valovoimaisella linssillä kuvatessa, varsinkin jos on kuu hieman valaisemassa maisemaa.

Tarkennuksen voi hakea kohdalleen myös manuaalitarkennuksella eli käsitarkennuksella.

Tarkennus tulisi asettaa äärettömään, tarkentaa kirkkaaseen tähteen taivaalla tai kaukana siintävään maisemaan. Suosittelen valitsemaan taivaalta kuun tai kirkkaan tähden ja hakemaan tarkennuksen siihen. Tähtien tulisi näkyä kuvassasi neulan terävinä, jotta revontulet tallentuvat kuviin oikein.

Peilittömät kamerat näyttävät kuvaa takanäytöltä hyvin myös pimeissä olosuhteissa, joten siitä voi jo päätellä miten valotus on onnistumassa ja hakea sommitelmaa kohdallaan. Vanhemmissa kameroissa suosittelen ottamaan testiruutuja, joista voi tarkistaa onko tarkennus, valotus ja sommittelu onnistunut.

Vaatetus:

Revontulien kyttääminen ja kuvaaminen on kylmää touhua. Jo syksyllä saa vaatetta olla monta kerrosta, koska odottelu tapahtuu monesti paikallaan oleskellen. Suosittelen siis varautumaan kunnon vaatekerroksilla ja eväillä, jotta odottelu olisi miellyttävämpää. Revontulet ovat oikukkaita, joten kuvausretket monesti venyvät. Otsalamppu on myös hyvä olla matkassa.

Syksyn kosteissa olosuhteissa ja talven pakkasissa kameran etulinssi huurtuu tai jäätyy herkästi. Kannattaa siis välillä tarkastaa, onko linssi pysynyt puhtaana. On olemassa myös linssinlämmittimiä, joista on apua vaativissa olosuhteissa. Kylmissä olosuhteissa vara-akkuja kannattaa myös olla mukana, koska kylmässä akkuja kuluu tavallista enemmän. Niitä kannattaakin säilyttää esim. taskussa lähellä omaa kehoa.

Kylmissä olosuhteissa kuvausreissun jälkeen kameran kannattaa antaa olla kamerarepussa muutama tunti, jotta lämpö tasaantuu. Tämän jälkeen kamera on hyvä ottaa pois laukusta ja antaa sen kuivua. Muista kuivattaa myös jalusta kunnolla.

Nyt ei muuta kuin ulos, kamera kainaloon ja katse kohti taivasta!