Soidinmenot Kuusamossa
Teksti ja kuvat: Terhi Paavola
Juttu julkaistu myös Alankomaat-Suomi yhdistyksen jäsenlehdessä
Tekisi mieli nostaa katse, mutta annan kuitenkin tarkkailuvuorossa olevan kojukaverin hoitaa tehtävänsä. Odottelua on kestänyt kolmatta tuntia, ja niskaa on pakko lepuuttaa. Olen ollut piilokojuissa kuvaamassa ennenkin, mutta tämä on ensimmäinen kertani makuukojussa. Sinne ryömitään ja asetutaan kuvausaukon ääreen vatsalleen. Kuvausasento on hankala, mutta eläimen kanssa samalta tasolta saa aivan erilaisia kuvia kuin yläviistosta. Alkaa kuitenkin näyttää siltä, etteivät mallit saavu tänään kameran eteen. Luontokappaleista ei koskaan tiedä, ja edellispäivänä kävi jo melkoinen tuuri jylhän maakotkan kanssa. Päivällä Kuusamo Nature Photographyn huhtikuinen kuvausviikonloppu jatkuisi ensin pikkulintu- ja sitten vesilintukojulle.
Äkkiä alkaa tapahtua. Samalla kun kipinämikko koskettaa kevyesti olkaani, kuulen ensin siipien lehahduksen ja sitten yhä voimistuvaa pulputusta. Teeret ovat saapuneet paikalle! Peltoaukiota reunustavien puiden oksilta laskeutuu soidintantereelle yhä useampia kiiltävän mustia lintuja, jotka ovat tulleet kisailemaan naaraiden suosiosta. Asetun kamerani ääreen ja suuntaan objektiivin varovaisesti lähimpään yksilöön. Mahtava teeri on levittänyt lyyramaisen pyrstönsä ja sen rinta pullistelee ääntelyn tahtiin. Sulho lähestyy kilpakumppaniaan ensin matalana ja syöksyy sitten hyppyyn. Ilmalentoa säestää komea rääkäisy, ja vastapuoli väistää. Lumi pöllyää, kun komeat luontokappaleet suorittavat rituaaliaan. Makuukoju oli ehdottomasti onnistunut valinta.